Kaisla on monivuotinen sara (Cyperaceae), joita on maapallolla kaiken kaikkiaan 300-400. Useimmat lajit kasvavat järvissä, joissa ja soilla.
Suomessa kaisloja esiintyy parikymmentä lajia, joista esiintymältään yleisiä ovat korpikaisla (Scirpus sylvaticus), merikaisla (Bolboschoenus marimus) ja järvikaisla (Schoenoplectus lacustris).
Laajojen juurakoiden johdosta kaisla muodostaa suuria kaslikkoja. Kaisla kukkii kesä- ja heinäkuun vaihteessa ja sen kukat ovat pieniä, punaruskeita ja tähkämäisiä.
Kaislaset-tuotteiden kaisla on järvikaislaa, joka on kerätty Kruunupyyjoen suulta.
Järvikaislan korkeus vaihtelee yhdestä metristä kolmeen metriin. Kaislan korsi on tummanvihreä, läpimitaltaan 7-10 mm. Korsi on sileä, sisältä hohkainen ja sen tyvessä on esilehtituppi.
Kaisla voidaan nyhtää yksitellen käsin kasvualustastaan. Kaisla voidaan myös niittää viikatteella joko veneestä käsin tai vedessä kahlaten. Kaislat haravoidaan lautoiksi ja kuljetetaan rantaan.
Rannassa kaislaniput nostellaan varjoisaan paikkaan limittäin, jotta ilma pääsisi niiden alle. Tässä asennossa, välillä käännellen, kaisloja kuivatetaan n. kaksi viikkoa. Sen jälkeen ne nostetaan pystyasentoon. Tämän jälkeen kaislat voidaan nostaa sisätiloihin lopullista kuivatusta ja varastointia varten.
Kaislaesineitä ym. valmistettaessa kaislat kastetaan ensin kylmään veteen. Sen jälkeen kaislat kiedotaan kosteaan vaatteeseen tai muoviin, josta tarvittavat määrät vähitellen otetaan. Kaislojen oltava kosteita koko valmistuksen ajan, muuten ne murtuvat.